HCMC eli Saigon!

Phnom Penhin pikavisiitistä ei olekaan juuri enempää kerrottavaa, en kerennyt juuri nähdä muuta kuin edellisessä postauksessa kertomani asiat.

Oli aika vaihtaa jälleen maata ja suunnata kohti Vietnamia ja Ho Chi Minh cityä eli entistä Saigonia. Oli luvassa seitsemän tuntia takapuolen puudutusta bussissa. Sain lisäksi vierustoveriksini Romanialaisen diplomaatin, joka puhui minulle taukoamatta. Ensimmäisen tunnin tämä oli ok, ja ajattelin että ihan hauska herra. Mutta kun seitsemättä tuntia kuuntelin herran juttuja, jotka alkoivat muuttua koko ajan rasistisemmiksi, alkoi hermoon jo ottaa. Edes raja-asemalla hän ei voinut jättää minua rauhaan vaan sielläkin oli pakko epäillä, että olin niin hölmö, että luulin, että suomalaisella passilla pääsee Vietnamiin kahdeksi viikoksi ilman viisumia. No pääsi, mutta ei voinut ukko myöntää olleensa väärässä!

Lopulta bussimatka päättyi ja olin Saigonissa, hyppäsin äkkiä ensimmäiseen taksiin ja hostellille, ettei vaan tarvitse kuunnella enää. Nopea suihku ja ei muuta kuin kaupungille! Saigon oli Kambodzan jälkeen erittäin siisti kaupunki. Ihmetytti myös sileät tiet! Liikennettä oli kyllä huomattavasti enemmän kuin missään aiemmissa kaupungeissa.

Skoottereiden määrä on uskomaton.
Hostellin nurkalla on tälläinen ihme lintumies. Hänellä on häkeissä kymmeniä puluja ja kanoja. Sitten hän päivät pitkät soittaa musiikkia täysillä ja ilman paitaa ruokkii lintujaan. Erikoista.
Hostelli.

Kaupungilla tapasinkin tuttuja, nimittäin yläasteystäväni Mian ja hänen poikaystävänsä Henkan! Olipa outoa nähdä ihmisiä, jotka tuntee entuudestaan kahden kuukauden jatkuvan uusiin ihmisiin tutustumisen jälkeen.

Mia oli ehtinyt jo pari päivää tutustua Ho Chi Minh Cityyn ja sen liikennekulttuuriin, joten hän näytti vankalla kokemuksellaan miten täällä skootteritulvissa pääsee tiestä yli. Täytyy vain kävellä, eikä saa pysähtyä eikä juosta! Nyt pari päivää tekniikkaa käytettyäni täytyy sanoa, että Mia oli oikeassa!

Jos näkee vaan vuosien välein, niin kyllä musta sillon Saigon on aika hyvä paikka tavata! Voitas kyllä yrittää nähä vähä useammin Suomessakin!
Henkka ja Mia

Kävimme myös yhdessä syömässä ja juomassa muutamat oluet kuuluisalla baarikadulla, harmi, että tiet kohtasivat vain yhtenä iltana. Baarikadulla katselin huvikseni minkä hintaisia ovat grabin moottoripyörätaksit, täällä kun ruuhkien takia on helpompi liikkua mopolla kuin autolla. Ja ennenkuin kerkesin kissaa sanoa, Mia painoi ”tilaa”-painiketta ja niin sitten pääsin kokeilemaan moottoripyörätaksia. Oli yllättävän turvallisen tuntuista, kypäränkin sai heti päähän.

Siellä mä meen mopotaksin kyydissä.

Seuraavana aamuna lähdin itsekseni kiertelemään kaupunkia ja suuntasin ensimmäisenä sotamuseoon, joka kertoi yllätys yllätys Vietnamin sodasta. Jos Kambodžan lähihistoria oli kammottava niin ei Vietnaminkaan kyllä kauas jäänyt. Hyvin järkyttävää materiaalia oli tarjolla myös tässä museossa. Museolta lähtiessäni kuulin tutun äänen takaani. Romanialainen diplomaattihan se siinä seisoi! Kaupunki, jossa asuu miljoonia ihmisiä ja törmään häneen! Kesti taas hetki päästä herrasta eroon, mutta onneksi pääsin.

Suomi mainittu museossa, torille!!

Lämpötila päivällä nousi 35 asteeseen ja välillä oli käytävä hostellilla lepäämässä. Jaoin huoneen kolmen kanadalaisen miehen, kolmen brittimiehen ja kolumbialaisen tytön kanssa. Kaikki olivat erittäin kivoja ja sovimmekin, että menemme illalla hostellihuonevoimin syömään. Välillä käväisin vielä pyörähtämässä taidemuseossa ja muuten vain talsimassa kaupungilla. Kun palasin hostellille aikaan, jolloin meidän piti lähteä syömään, ei huoneessa ollut kuin kolumbialainen tyttö. Odoteltiin jonkin aikaa miesvahvistuksia, mutta heitä ei vain näkynyt. Tekivät meille siis oharit! Tästä suivaantuneina lähdimme sitten kahdestaan viettämään iltaa ja meillä olikin todella hauskaa. Varmasti hauskempaa kuin pojilla. Emme koskaan myöskään saaneet selitystä ohareille, sillä miehet poistuivat seuraavana aamuna hostellista.

Seuraavanakin aamulla minulla oli ohjelmassa päätöntä haahuilua kaupungilla ja vietnamilaisesta ruuasta ja kahvista nauttimista. Iltapäivällä kuumuus taas kävi sietämättömäksi ja oli mentävä hostellille lepäämään. Keksimme kolumbialaisen Erikan kanssa etsiä maauimalan kaupungista ja se olikin paras idea ikinä. Vaikka uimavahdilta meinasi mennä hermot, kun en meinannut ymmärtää, että altaassa ei saa uida mihin suuntaan vain.

Valmiina altaalle!

Uimisesta tuli kauhea nälkä ja nyt aion myöntää jotain todella häpeällistä. Suuntasimme Erikan kanssa mäkkäriin. Vietnamissa, missä katuruoka on taivaallista! Mutta puolustukseksi sanon, että tämä oli ensimmäinen kerta koko matkani aikana.

Todiste, että olen syönyt myös muualla kuin mäkkärissä.,
Tässä on mun mielestä niin stereotyyppinen vietnamilaisrouva, että ansaitsee tulla blogiin! Ja täällä oikeasti monet paikalliset käyttää noita hattuja. Kuvittelin, että se on vain joku elokuvajuttu mutta ei!

Huomenna onkin aika taas jatkaa matkaa, sillä minulla on lupa oleskella maassa vain 15 päivää. Ja Vietnam on yllättävän suuri valtio, jossa olisi hirveästi nähtävää. Joten jos olet käynyt Vietnamissa, niin pistähän kommentteihin lempipaikat! Olisin erittäin kiitollinen.

2 vastausta artikkeliin “HCMC eli Saigon!

  1. Noista kertomuksista tulikin mieleen matkamme sinne 12 vuotta sitten. Me olimme Aurinkomatkojen matkalla Ho Chi Minh 1 viikko ja rantakaupunki Nha Trang toinen viikko. Näiden kaupunkien väli oli 450 km ja matka oli järjestetty lentäen.
    Nha Trangista teimme kahden päivän retken Ranskan siirtomaavallan aikaiseen kaupunkiin Da Lat:iin. Se oli kyllä kaunis kaupunki, mutta koska sijaitsi vuoristossa, niin paljon viileämpi.
    Helppohan meidän oli liikkua, kun kaikki oli valmiiksi järjestetty. Olet kyllä taitava, kun suunnittelet ja järjestelet kaiken itse.
    Tuo Saigonin liikenne näyttää olevan samanlaista kuin runsaat kymmenen vuotta sitten, mutta autoja näyttäisi olevan mukana enemmän. Opas kertoi meille kadunylityksestä saman ohjeen kuin sinäkin olit saanut.
    Sinun reissaustavalla saa varmaan paljon paremman kuvan maasta ja sen ihmisistä verrattuna oppaan valmiiksi järjestämään tutustumiseen. Tuo netti on kyllä oiva apuväline, josta löytää matkalle suuntaa ja paikkoja. Mielenkiintoisia ihmisiä tunnut myös tavanneen. Eikö se romanialainen herra kysynyt ollenkaan sinun mielipiteitäsi asioista, vaan puhui omia näkemyksiään. No, ehkä onkin parempi olla hiljakseen ja katsella avoimin silmin näkemäänsä.
    Kiitos sinulle mielenkiintoisesta kertomuksesta, oli taas kiva lukea. Osaat kertoa niin, että tuntuu kuin itsekin olisi mukana.
    Mukavaa ja turvallista jatkomatkaa….🌏🌞😇😍
    Terv. marke ja kalle

    Tykkää

  2. Lappeenrannasta terveiset,on perjantai päivä, aurinko paistaa kauniisti, kadut ova liukkaita ja varoen täytyy kulkea. Olen matkakertomustasi lukenut ääneen mummolle ja näyttänyt ottamasiasi kuvia. Mummo muistaa aina ihmetellä, että yksin oot matkalla, kun hän oli käsittänyt, että kavereiden kanssa matkan tekoon lähdet. Olet rohkea selviytyjä tyyppiä.
    Terveisiä sinulle, ja mukavaa matkantekoa! Oletko varma, että romanialainen herra ei ole samassa junassa? T. Mummo ja liinu-t

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s