Toipumista ja karstikiviä

Hanoissa ensimmäinen ilta meni peiton alla kuumehorkassa täristessä ja wcn läheisyydessä pysytellessä. Aamulla kuitenkin heräsin olosuhteisiin nähden yllättävän hyvävointisena, ja päätin siirtyä ylihintavasta hotellista hostelliin. Voimat olivat kuitenkin aivan lopussa, ja tavaroiden siirtäminen muutaman sata metriä työn ja tuskan takana. Yksi asia Hanoissa kuitenkin oli, jonka olin halunnut käydä katsomassa. Junakatu! Pieni katu, jonka keskellä kulkee junarata, joka on käytössä.

Katu ei onneksi sijainnut kaukana hostellista, joten erittäin hitaasti ja vessoja silmällä pitäen tallustelin paikalle. Ja olihan se aika erikoinen ilmestys! Kuvasti mielestäni hyvin Hanoin ahtautta. Tuntuu kuin Ho Chi Minh cityn liikennemäärät olisi ängetty paljon pienempään tilaan, ilman jalankulkukaistoja. Joten kaduilla saa olla varuillaan. Loppuilta meni lepäillessä ja pho-keiton lientä nautiskellessa.

Seuraavana aamuna päätin jatkaa matkaa. Halusin nähdä Halong Bayn, mutta alueen risteilyt olivat erittäin kalliita, enkä ole niin risteilyihminen muutenkaan. Joten selvitin asiaa ja löysin Cat Ba- saaren, joka sijaitsee halong Bayn alueella ja josta voi tehdä päiväretkiä alueelle. Lisäksi saari oli huomattavasti halvempi kuin risteilyt, joten päätin lähteä katsomaan tämän vaihtoehdon.

Varasin bussiliput hostellilta haun kanssa, mutta minut unohdettiin hakea. Siitäkin huolimatta, että olin soittanut vielä hiukan ennen hakuaikaa firmaan. Lopulta pääsin paikallisten bussilla Cat Balle, kolme tuntia myöhemmin kuin alunperin olisi pitänyt saapua. En ollut juuri syönyt ruokamyrkytys episodin jälkeen ja varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni alkoi huumori loppua ja nälkäkiukku iskeä. Kun lopulta pääsin saarelle, satoi vettä, oli niin sumuisaa ettei mitään nähnyt ja iltakin jo hämärtyi. Lähdin etsimään ruokapaikkaa, mutta kaikkien ravintoloiden illalliskattaukset tuntuivat alkavan vasta myöhemmin. Lisäksi yksi lapsi heitti minua mandariinilla päähän. Siinä vaiheessa aloin jo miettiä miksi edes tulin ja halusin vain ottaa ensimmäisen lennon lämpöiseen. Lopulta sain kuitenkin ruokaa ja elämä näytti taas valoisalta.

Aamulla suuntasin veneretkelle, jonka olin varannut hostellin kautta. En oikein edes tiennyt mitä retki sisältää, halusin vain nähdä ja tehdä jotain monen lepopäivän jälkeen. Retki olikin todella toiminnallinen.

Ensin suuntasimme laivalla ”monkey beachille”, jossa oli nimensä mukaan paljon röyhkeitä apinoita. Emme kuitenkaan suinkaan tullut katselemaan apinoita, vaan leikkimään niitä. Eli kiipeämään lähes 60 metriselle karstikivivuorelle. Polku oli osittain samanlaista liukasta kuravelliä kuin sapassa, osittain kivikkoa. Ja jos sapassa sai pelätä kaatuavansa ja likaavansa vaatteensa, täällä sai pelätä kaatuavansa ja putoavansa kymmeniä metrejä rotkoon. Korkeanpaikan kammoinen ei olisi kyllä ikinä pystynyt tähän polkuun! Ylhäällä odotti kyllä upeat maisemat lahdelle. Se olikin ainoa paikka, jossa uskalsi ottaa kuvia, muuten täytyi keskittyä ettei astu ohi polusta tai horjahda.

Ystävystyin retkellä brittitytön ja kahden kanadalaisen tytön kanssa. Alaspäin mennessämme yksi apinoista tuli toisen kanadalaisen taskuja tutkimaan, ja apinaa häätäessä tämä sitten puri tyttöä käteen. Oppaamme tuli ripeästi haavaa puhdistelemaan ja vakuuttelemaan, ettei se mitään haittaa. Minä kuitenkin olin sitä mieltä, että kyllä rabies-rokotteet kannattaa hakea, ja tästä oppaamme tuntui ottavan kovasti itseensä. Kuulemma häntäkin on purrut apina ainakin 10 kertaa eikä mitään ole tullut. Tyttö kuitenkin lupasi onneksi mennä rokotteet hakemaan.

Apinasaarelta matka jatkui niemelle, jossa ilmoitettiin, että saa mennä uimaan. Muistutan yhä, että lämpöä oli 18 astetta ja aurinko paksujen pilvien takana. Hetken pohdimme, mutta kanadalaisten kanssa totesimme olevamme sen verran kylmistä olosuhteista kotoisin, että ei tunnu missään. Opas vieläpä yllytti meidät hyppäämään suoraan laivan kannelta veteen, ettei enää pysty perääntymään. Ja vesi oli järjettömän kylmää. Uimme oppaan perässä erääseen rantaan, koska hän lupasi näyttää meille salaisen piilopaikkansa. Rannasta täytyi ryömiä karstikiviluolaa pitkin ja lopulta luolasta aukesi minilaakso, joka oli todella kaunis. Opas alkoi rakennella kivistä patsaita ja me olimme märissä uikkareissamme aivan jäässä. Kun lopulta lähdimme uimaan takaisin laivaan, sormeni olivat kylmyydestä aivan kankeat.

Laivassa saimme vietnamilaisen aterian, joka oli todella maukas. Oli kevätkääryleitä, kalaa, simpukoita, riisiä, lihavartaita jne.

Ruokailun jälkeen matkamme jatkui ja tulimme paikkaan, josta pääsimme ajelemaan kanooteilla. Laiturissa oli kuitenkin keskellä reikä ja verkkoa ympärillä ja mietimme hetken, että miksi ihmeessä, kunnes oppaamme tuli ja heitti kalan raadon tähän ”altaaseen”. Altaassa oli valtava Giant grouper!! Eli lähes sata kiloinen kala. Näitä näin myös sukeltaessa, ja tuli paha mieli, että sitä pidettiin altaassa turistien pällisteltävänä.

Sitten valittiin parit ja lähdettiin melomaan. Tämä oli mahtavaa puuhaa! Ja parasta oli se, että melomiskohteissamme ei ollut muita kuin meidän ryhmä. Joten oli erittäin rauhallista, toisin kuin ilmeisesti varsinaisella halong Baylla. Maisemat olivat satumaiset. Vesi smaragdinvihreää ja jyrkät karstikivikalliot kohosivat lähes pystyjyrkkinä.

Retki oli kaikenkaikkiaan todella hyvä! Luulen, että sain siitä paljon enemmän irti kuin Halong Bayn risteilyltä.

Illalla päätin vielä lenkkeillä saaren kuuluisaan Cannon fortin linnakkeeseen, joka oli ollut tärkeä puolustuspaikka sodissa. Cannon fort myös sijaitsi korkealla kukkulalla, joten maisemien luvattiin olevan huikeat myös. Ja niin ne olivatkin. Oli upeaa nähdä kuinka karstikivisaaret tuntuivat jatkuvan merellä loputtomiin. Lisäksi kukkulalla oli paljon juoksuhautoja ja muutama tykki.

oska oleskeluaikani Vietnamissa alkaa lähestyä loppua, oli taas jatkettava matkaa takaisin Hanoihin. Ja taas kerran bussiyhtiön noutopalvelu unohti minut ja monen mutkan kautta olin tuntia odotettua myöhemmin Hanoissa. Vähän harmittaa, että aikaa Vietnamissa oli vain kaksi viikkoa. Välimatkat ja sairastuminen tuhlasivat paljon aikaa, ja tuntuu että ehdin nähdä maasta vain pintaraapaisun. No onpahan syy palata joskus! Huomenna aamulla odottaakin lento kohti Singaporea.

Loppukevennyksenä tarina siitä miten kummallisesti ihmisten kanssa voi tiet ristetä jatkuvasti. Kerroin viime postauksessa kahdesta brittitytöstä, jotka olivat kanssamme samalla vaelluksella Sapalla. No he olivat myös kanssamme samassa bussissa Sapasta Hanoihin. He olivat samassa hostellissa kanssani Hanoissa. Matkalla Cat Balle Tapasin heidät satamassa. Veneretkellä Halong Baylla he tulivat vastaan toisella veneellä ja huutelimme kuulumiset veneen kannelta toiselle. Nyt he ovat taas kanssani samassa hostellissa. Uskomatonta! Ja vannon, ettei mitään ole sovittu etukäteen.

Aamupalaseurani, aivan ihana pikku kaveri 😍

2 vastausta artikkeliin “Toipumista ja karstikiviä

  1. Täällä kevättä odotellessa ja lumisateen keskellä, on viihdyttävää katsella vihreyttä, ja seesteisen kauniita rantahietikoita ja korkeuksiin koavia kallioita. Vesi näytti tosi vihreältä, on siinä ollut kiva leppoisasti meloa ja ihastella edessä avautuvia maisemia. Kiusan henkiset apinat sattuivat tiellesi ja aiheuttivat vahinkoa seurueen tytölle, mutta onneksi sair. Hoidon ammattilaisena osaat ohjeistaa kanssakulkijoitasi, eikä tainnut olla eka kerta, kun ammattitaidostasi oli hyötyä. Pitkään piti katsoa kuvaa, jossa ihmiset näyttävän rennosti asuvan ja oleilevan junanradan tuntumassa. Aika ahtaalta näytti, mutta mienkiintoiselta. Taas on polkusi kuljettanut sinua paikasta paikasta toiseen, ja hyvin olet taas kerran kertomusta matkastasi meille välittänyt.
    T. Liinu-t.

    Tykkää

  2. Kiva oli taas saada lukea retkistäsi. Hienoa, että olet tervehynyt pöpötaudistasi ja pääset jatkamaan matkaa täysissä voimissa. Nyt pääsetkin uudelleen lämpimämpään paikkaan.
    Me täällä vietetään vielä talvea, kun ensi yöksikin luvattu n. -15 C°.

    Hyviä matkapäiviä ja -elämyksiä sinulle!😍🌞🌏🌛
    t. marke ja kalle

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s