Surffia ja sielun puhdistusta

Kutalta jatkoimme matkaa Cangguun. Kilometreissä matkaa oli noin 15 kilometriä, mutta sen ajamiseen kului yli tunti, kiitos Balin ruuhkien. Canggu on tunnettu surffareiden ja nuorten ja kauniiden ”hipsterien” paikkana Balilla. Heti kylän keskustan läpi ajaessa huomasi, että kadun varret olivat täynnä toinen toistaan kauniimpia pieniä vaate-, koru-, ja surffiputiikkeja. Ja kaduilla ihmiset kävelivät erittäin tyylikkäästi pukeutuneina, tuli hiukan alemmuuskompleksi itse vihreissä hiuksissa ja reppureissaajan ryysyissä.

Ensimmäisen päivän vain kiertelimme keskustaa ja kävimme Echo Beachilla, jonka hiekka on mustaa vulkaanista tuhkaa/kiveä. Oli todella hienon näköinen ranta. Samalla katselimme kuinka helpon näköisesti surffarit nappasivat aaltoja ulapalla. Seuraavana päivänä olimme itse päättäneet kokeilla samaa.

Saimme opettajaksemme paikallisen miehen, johon Maria oli tutustunut jo aiemmin Balilla. Lievästi sanottuna vähän jännitti, kun ajelimme kohti rantaa. En ole itse mikään hyvä uimari, ja kun olin edellisenä päivänä nähnyt millaisia aaltoja rannassa täällä oli, kuvittelin jo itseni hukkumassa mereen. Aluksi harjoittelimme rannalla, miten laudalla kuuluu meloa ja nousta ylös oikean aallon saapuessa. Sitten olikin aika ottaa laudat kainaloon ja suunnata mereen. Aallot olivat todella korkeita, varmaan lähes parimetrisiä. Laudan kanssa jo mereen pääsy, ilman että aallot kaatoivat ja työnsivät takaisin rantaan, otti muutaman yrityksen ja tekniikan tajuamisen. Hetkellisesti meinasi iskeä jo paniikki, kun kerta toisensa jälkeen joutui taistelemaan itsensä uudelleen laudan päälle ja melomaan epätoivoisesti kauemmas ulapalle. Lopulta kuitenkin muistin sukelluksesta tutut opit, merta vastaan ei kannata taistella, häviää itse kuitenkin. Joten ei auttanut kuin rauhoittua, myötäillä aaltoja ja niiden välissä meloa.

Kun lopulta saimme itsemme tarpeeksi kauas ulapalle, oli aika käydä tosi toimiin. Eli odotella sopivaa aaltoja. Tai lähinnä opettajamme odotti ja kielsi meitä katsomasta taakse, ettei aaltojen suuruus kävisi hirvittämään. Sitten ohjaaja karjui, että melo henkesi edestä ja myös työnsi lautaan vauhtia. Oli kyllä mahtava tunne huomata, kuinka aalto tarttui lautaan ja alkoi viedä. Sitten ohjaaja karjui milloin olisi pitänyt nousta ylös laudalla, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Kaksi kertaa onnistuin nousemaan laudalle noin nanosekunniksi, kunnes kaaduin aallon sisään pyörimään kuin pesukoneessa. Tunnin loppupuolella olin aivan loppu, en meinannut jaksaa takaisin rantaan meloa. Ohjaajamme kyllä totesikin, että nämä eivät olleet ihan aloittelijan aallot, että jossain muualla olisimme jo seisoneet laudalla. Jäi kyllä sen verran harmittamaan, että pakko ehkä kokeilla vielä uudelleen.

Illalla suuntasimme lähellä Canggun rantaa sijaitsevaan Old Man’s ravintolaan/yökerhoon. Siellä olikin todella hauska ja rento tunnelma, kaikki tanssivat jo alkuillasta. Ei haitannut edes illalla yllättänyt lyhyt ukkosmyrsky ja kaatosade. Parasta oli kuitenkin, että puolen yön jälkeen siirryttiin rantahiekalle tanssimaan tähtien alle.

Visiittimme Cangguun oli hyvin pikainen, sillä seuraavana päivänä matkamme jatkui jo kohti Ubudia ja keski-Balia.

Ubud on tunnettu joogasta, terveellisestä ruuasta ja hengellisyydestään. Tänne ihmiset ympäri maailmaa kokoontuvat joogaamaan, meditoimaan ja parantamaan mieltään ja kehoaan. Ubudin lähellä sijaitsee myös paljon erilaisia nähtävyyksiä.

Heti Ubudiin saavuttuamme lähdimme syömään ja ravintola oli juuri sellainen, mitä Ubudista voi odottaa. Istuimme lattialla tyynyjen päällä, vieressämme oli lampi täynnä karppeja ja suihkulähteitä, kaikkialla oli kukkia ja kukkien terälehtiä, siutsukkeet tuoksuivat ja rauhoittava musiikki soi. Ruokalistalta löytyi terveyssmoothie joka vaivaan, vegaanista, orgaanista, gluteenitonta, maidotonta ja raakaruokaa. Ruoka oli kyllä äärettömän hyvää ja tuoretta.

Olimme ilmeisesti hiukan väsyneitä edellisillan rantabileistä, koska syömisen jälkeen nukuimme neljän tunnin päiväunet, kävimme iltapalalla ja suuntasimme uudelleen nukkumaan. Olimme suunnitelleet menevämme aamulla klo 7 alkavaan aamujoogaan, mutta onnellisesti nukuimme sen ohi. Onneksi joogaa menee täällä kokoajan ja vielä klo 9:30 ehdimme joogatunnille. Oli kyllä mahtava aloitus päivällä, pitäisi joogata useammin Suomessakin.

Joogan jälkeen ryhmämme sai lisää suomalaisvahvistusta, kun tapasimme Julian, jonka kanssa kirjoittelin Facebookin kautta jo ennen kuin lähdin reissuun. Hänkin oli ensimmäistä kertaa yksin pidempään reissussa ja olimme etukäteen jakaneet vinkkejä ja ajatuksia.

Lähdimmekin sitten kolmestaan tutkimaan Ubudin Sacred monkey forestia. Eli pyhää metsää, jossa oli hindutemppeleitä ja paljon apinoita. Minun kokemukseni apinoista eivät ole olleet matkani aikana kovin positiivisia ja nytkin olin erittäin varuillani, kun nämä viheliäät varkaat pyörivät ympärillä. Yksi jopa hyppäsi syliini kun istuin ja yritti alkaa kaivaa laukkuani. Lopulta kävellessäni varovaisuuteni herpaantui hetkeksi ja takavasemmalta hyökkäsi apina, joka röyhkeästi riuhtoi juomapullon kädestäni ja vei sen. Apinat eivät ole kivoja! Muuten metsä oli todella kaunis ja vehreä. Puut olivat valtavia ja täynnä liaaneja. Hauska paikka vierailla, jos ei pelkää apinoita!

Monkey forestilta päätimme mennä katsomaan Ubudin keskustassa sijaitsevan Puri Saraswati- temppelin. Matkaa oli noin 2 km, mutta kuumuus ja kosteus oli niin suuri, että päätimme ottaa taksin. Lopulta saimme neuvoteltua, että me kolme maksaisimme taksista 50 tuhatta rupiaa (noin 2,5e). Temppelillä kuitenkin sekoilimme laskiessamme rahojamme ja kuskin kurvatessa tiehensä, tajusimme maksaneemme kyydistä 100 tuhatta rupiaa. Kyllä taas ärsytti, aina pitäisi olla niin tarkkana. Itse temppeli oli kaunis, perinteikkään koristeellinen hindutemppeli, jonka edustalla oli lampi täynnä lumpeita.

Suuntasimme hotellin lepäämään ja suihkuun kolmatta kertaa päivän aikana. Tämä hikoilun määrä täällä on ihan uskomaton, luulin jo että olin tottunut ilmastoon, mutta nähtävästi en. Hostellilla tapasimme vielä neljännen henkilön suomalaisvahvistukseen, Alinan. Lähdimmekin sitten neljälleen syömään ja tarkoitus oli vielä illalla mennä katsomaan perinteistä balilaista tanssiesitystä, mutta sellaista järjestettiinkin vain torstaisin. Muut lähtivät vielä juhlimaan, itse en jaksanut vaan lähdin jo nukkumaan.

Seuraavana aamuna juhlakansa nukkui pitkään ja minulla oli aikaa googlailla ja selvitellä asioita. Ehdotinkin porukan heräillessä, että jos ottaisimme oman kuljettajan ja auton ja lähtisimme kiertämään nähtävyyksiä. Kysyin hostellin omistajalta tietääkö hän ketään kuskeja, ja eipä aikaakaan kun hänen veljensä ilmestyi paikalle valmiina kuskaamaan meitä mihin vaan.

Ensimmäisenä lähdimme katsomaan riisiviljelmiä. Täytyy myöntää, että nämä olivat itselle pieni pettymys, sillä olin jo nähnyt paljon laajempia ja vaikuttavampia riisikenttiä Pohjois-Vietnamissa. Paikassa oli kuitenkin todella kauniin vihreää ja vehreää.

Riisipelloilta matka jatkui Tirta Empulin hindutemppelille. Olin etukäteen hiukan skeptinen, että onko paikka vain yksi temppeli temppeleiden joukossa. Olin kuitenkin todella väärässä. Temppeli oli huomattavasti suurempi kuin aiemmat hindutemppelit, joissa olin käynyt. Lisäksi se oli perustettu jo 900-luvulla, eli sillä oli yli tuhatvuotinen historia. Lisäksi temppelillä pystyi suorittamaan Balin hindujen pyhän puhdistautumisrituaalin. Tietenkin päätimme suorittaa sen!

Rituaalia varten täytyi vuokrata peittävä uimakaapu. Sen jälkeen siirryttiin jonoon altaan viereen. Altaassa oleva vesi on pyhää, ja tämä paikka onkin Balin temppeleistä pyhin. Jonossa alkoi hiukan hermostuttaa osaammeko suorittaa rituaalin oikein, ettemme loukkaa paikallisia. Pikaisesti vielä tarkkailimme mitä muut altaassa tekivät ja menimme perässä. Altaan reunassa oli ”hanoja” yhteensä 30 kappaletta ja jokaisen alla oli tarkoitus huuhtoa itsensä. Ensin joka ”hanan” luona rukoiltiin, sitten pärskittiin vettä kolme kertaa kasvoille ja lopuksi mentiin kokonaan hanan alle. Rituaalin tarkoitus on puhdistaa sielu ja poistaa pahat ajatukset mielestä. ”Hanat” kierrettiin läpi vasemmalta oikealle järjestyksessä. Koska ihmisiä oli paljon, toimituksessa meni aikaa lähes puoli tuntia. En tiedä vaikuttiko asiaan se, että vesi oli kylmää vai että tiesin temppelin olevan niin pyhä paikallisille, mutta kesken rituaalin olo alkoi tuntua keveältä. Rituaalin jälkeen tuntui kuin oikeasti olisi jättänyt huolensa veteen. Mielestäni kokemus on mahtava, kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Temppeliltä siirryimme läheisille vesiputouksille, jotka olivat karvas pettymys. Itse vesiputous oli upea, mutta sen ympärille oli rakennettu sirkus turisteja varten. Oli ravintolaa, kauppaa, diskojytät, muutama hotelli, miljoona kuvauskohtaa ja kaksi miljoonaa turistia putouksen edessä poseeraamassa. Visiittimme olikin hyvin pikainen.

Illalla minulla ja Marialla oli ohjelmassa vielä yksi juttu. Tiibetiläinen kulhomeditaatio, jota piti oikea shamaani. Voi kyllä, Ubud on vienyt meidät mukanaan! Meditaatio oli mielenkiintoinen kokemus sekin. Makasimme lattialla, ja shamaani soitteli erilaisia kulhoja ja käveli ympäri huonetta. Välillä hän antoi hengitysohjeita. Meditaatio oli ihan rentouttava, mutta en kyllä välttämättä uudelleen lähtisi kokeilemaan.

Tänään aamu alkoi taas joogalla, ja jatkui hyvällä ruualla. Täytyy ottaa kyllä jooga mukaan taas omaan arkeen Suomessakin. Nyt täällä sitten lepäilläänkin ja valmistaudutaan ensi yön vaellukseen tulivuorelle.

2 vastausta artikkeliin “Surffia ja sielun puhdistusta

  1. Olipas taas vihreää ja vehreää maisemaa ja pieniä mukavia kertomuksia eri kohteista. Surffaus meininkiä meren aalloilla, aloittelijan näkökulmasta, kysymys, tuliko mustelmia? Moisen temppuilun jälkeen. Ilkikuriset apinat olivat jälleen tavoittaneet sinut. Vaikuttavaa oli myös kuvaukset puhdistautumisen rituaalista,sai jättää huomisen huolet ja astella puhdistunein mielin uusia seikkailuja kohti. Varmaan oli mukavaa tyttöjen kanssa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia omalla äidinkielellä ja pitää hausoja hetkiä yhdessä. Joogaharjoittelut tekisvät itse kullekin hyvää, pysyis mieli ja keho notkeana. Mukavaa matkan jatkumoa sinne ja turvallisuutta tulivuoren äärelle, varo ettei tuprauta nokea silmille. Täällä alkoi ennakko äänestys, valitaan eduskuntaan uudet ja tehokkaat edustajat. Ja täällä aurinko paistaa ja ollaan jo lämpöasteilla. T, Liinu-t.

    Tykkää

  2. Mielenkiintoisia juttuja ja paikallisten ihmisten tapoja olet päässyt kokemaan. Kyllä siellä on niin toisenlainen ilmasto, kasvit ja eläimet kuin meillä täällä pohjoisessa. Tuo surffailu kovassa aallokossa on niin taitolaji, että
    vaatiisi paljon harjoittelua. Kiva, kun olet päässyt sitä kokeilemaan.
    Kuvista näkyy kuinka vihreää siellä on. Olet saanut ihoosi niin paljon rusketusta, että alat näyttää jo aika etelämaalaiselta kaunottarelta. Kiva, kun löysit sieltä kavereita. Onhan mukava vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia toisten kanssa.
    Iloisia ja antoisia päiviä sinulle ja tervetuloa tänne valoisaan pohjolaan sitten kun sen aika on.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s