Takaisin kotiin!

101 päivää, 34 eri sänkyä, 6 maata. Satoja hymyjä ja kohtaamisia, kymmeniä uusia ihania ihmisiä. Satoja käveltyjä kilometrejä, 22 sukellusta, yksi ruokamyrkytys, yksi maanjäristys. Nolla uhkaavaa tilannetta, nolla kopioitua luottokorttia, nolla ryöstettyä tavaraa. One more thing to do; go back home!

Yllätys! Olen kotona! Halusin yllättää kaverini ja en kertonut etukäteen, milloin palaan Suomeen. Joten nyt on aika viimeiselle postaukselle.

Viimeisiksi päiviksi siirryin Balin Seminyakiin, koska koin, että Uluwatun olin jo nähnyt ja halusin silti olla lähellä lentokenttää. Tiesin, että Seminyak on Kutan kaltainen turistirysä, mutta ajattelin, että kyllä siellä nyt kaksi yötä menee. Koko oleluni Seminyakissa kuitenkin koin, että paikka ei todellakaan ole minua varten. Turisteja oli lähes yhtä paljon kuin Kutalla, ja kokoajan joku yritti kaupustella jotakin kaduilla kävellessä.

Tämä saikin minut pohtimaan Balin massaturismia. Ymmärrän, että matkailu on balilaisille korvaamaton elinkeino, mutta mitä se tekee paikalliselle luonnolle ja kulttuurille on mielestäni surullista. Hotelliresortteja rakennetaan ja ihanaa vehreää viidakkoa kaadetaan pois tieltä. Jätteenkäsittely ei varmasti pysty vastaamaan tällaisten massojen roskien tuhoamista, ja vaikka turistit kuinka laittaisivat roskansa roskiin, olen melko varma, että osa roskista päätyy silti suoraan ympäristöön ja mereen. Juomavettä raahataan muovipulloissa järjettömät määrät saarelle, koska hanavesi ei ole juomakelpoista. Ja mihin nämä muovipullot lopulta päätyvät? Toivon todella, ettei mereen.

Lisäksi tuntui surulliselta, että osa turisteista viettää koko lomansa Seminyakin ruuhkissa, missä autolla 9 kilometrin matkaan menee 1,5 tuntia, liikenteen määrän ja sille aivan liian kapeiden teiden vuoksi. Balin saari on varmasti maailman kauneimpia ja vehreimpiä, ja balilaiset todella sydämellisiä ihmisiä, mutta tätä nähdäkseen täytyy poistua turistirysistä. Balin kulttuuria ei todellakaan ole smoothiebowlit ja viidakkokeinut, se kulttuuri on aivan meidän länsimaisten keksintö.

Mitä yritän sanoa on se, että kun matkustatte Balille, miettikää minkälaista toimintaa ja turismia kannatatte. Kuulin viimeisinä päivinä mm. yhdeltä paikalliselta, että Balilla laajasti mainostettu luvakkikissojen kahvi tehdään pakkosyöttämällä pavut pienissä häkeissä eläville luvakkikissoille, muuten kahvia ei saada tarpeeksi turistien tarpeisiin. Kamalaa. Älkää ostako tätä kahvia!

Turismi on varmasti mahdollistanut monelle balilaiselle elämän, johon muuten ei olisi ikinä ollut mahdollisuutta, mutta väitän, että Balilla on turisteja jo aivan riittämiin ja enemmän. Saaren luonto on uskomaton ja erityisesti Ubudin vehreät alueet ja Uluwatun kalliot jäivät minun mieleeni loppuelämäksi, mutta älkää odottako olevanne näissäkään kohteissa yksin!

Parin Seminyak päivän jälkeen sitten olikin enää jäljellä 17 tuntia lentokoneessa ja paluu Suomeen. Olin prosessoinut mielessäni kotiin paluuta jo reissun viimeisillä viikoilla ja loppuen lopuksi olin iloinen päästessäni kotiin. Helsinki vaikutti Aasian kaupunkien jälkeen todella hiljaiselta, autojen ja ihmisten määrän vähyys tuntui oudolta. Lisäksi liikenteen selkeys ja se, että kaupassakin sai puhua suomea tuntui mukavalta. Eikä tässä kotiin paluun säässäkään ole valittamista!

Tällä hetkellä unirytmi on sekaisin, elän yhä Indonesian aikaa. Tuntuu epätodelliselta, että minä todella tein tämän lähes neljän kuukauden matkan yksin, ja näin ja koin kaikki ne asiat. Kaiken kaikkiaan matka meni erinomaisesti, mitään suurempia ongelmia ei oikeasti ollut missään vaiheessa. Ei tarvinnut pelätä, en kokenut yksinäisyyttä. Oikeastaan jälkeenpäin tuntuu, että olisin voinut olla enemmänkin yksin!

Reissu opetti minulle paljon itsestäni ja reagointitavoistani. Etäisyys antoi aikaa ja tilaa miettiä asioita, joita Suomessa mieli ehkä vältteli. Ja muut matkailijat opettivat avoimuutta, sitä että omista ajatuksistaan on lupa puhua ääneen. Ja onhan se aivan huikea tunne, että huomaa oikeasti pärjäävänsä myös yksin ulkomailla. Tuntuu, että lähtö on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä. Toivon, että oppimani asiat säilyvät mielessäni, enkä heti unohda niitä oravanpyörässä.

Voisin kirjoittaa kokemuksistani loputtomiin, mutta ehkä nyt on aika hiljentyä blogin merkeistä ja kiittää teitä kaikkia, ketkä olette jaksaneet lukea ja seurata matkaani! Olen saanut paljon tsemppiviestejä myös sellaisilta ihmisiltä, keiden kanssa en ole ollut arjessa paljon tekemisissä ja nämä viestit ovat todella lämmittäneet sydäntä reissun päällä, kiitos! Voisin vielä lopuksi listata 10 lempihetkeäni matkan varrelta.

1. Ensimmäinen sukellus

Olin toki telkkarissa ja snorklatessa nähnyt miltä pinnan alla näyttää, mutta se tunne, kun itse pääsit pohjaan ja olit ’yksi kaloista’ oli uskomaton. Myös se hiljaisuus ja rauha meren alla yllätti. Lisäksi oli ihanaa oppia tietämään, mitä kaikkea siellä pinnan alla ui. Ja tajuta, että vaikka monet kalat ja korallit ovat myrkyllisiä, ei meressä mikään oikeasti jahtaa ja hyökkää ihmisten kimppuun. Myrkkyä käytetään puolustautumiseen, ei hyökkäämiseen.

2. Auringonnousu Angkorin temppeleillä

Tätä hetkeä olin odottanut vuosia, ja nähnyt paljon kuvia. Pelkäsin, että odotukseni ovat liian suuret ja turisteja on liikaa ja että petyn. Ja kyllä, turisteja oli todella paljon, mutta aurinnousu oli kaikkea muuta kuin pettymys. Se oli maaginen!

3. Kambodzalaiset häät

Oli mahtavaa päästä mukaan paikalliseen juhlaan. Ihmiset häissä olivat todella ystävällisiä minulle ja ottivat minut huomioon, kertoivat ruokatarjoiluista ja opettivat tanssimaan. Nauroin koko illan!

4. Sukellus paholaisrauskujen kanssa

Olin odottanut tätä hetkeä todella kauan, mutta paholaisrauskut eivät vain sattuneet samalle sukellukselle. Kun lopulta ensimmäinen paholaisrausku ui minua vastaan pinnan alla, taisin vähän itkeä maskin sisällä. Se oli niin kaunis ja leijui vedessä majesteettisesti.

5. Auringonnousu Mount Baturilla

Aloitimme vaeltamaan tulivuorelle kahdelta yöllä, pilkkopimeässä taskulampun valossa. Tähtitaivas linnunratoineen loisti rikkaana yllämme kun kipusimme vuorta ylös. Ja kun aurinko lopulta nousi, maisema oli sadunomainen. Pilvet olivat alapuolellamme ja luonto heräsi henkiin.

6. Koh Rong Samloem

Matkasin tälle Etelä-Kambodzan saarelle 14 tuntia yöbussissa, ja mietin onko saari oikeasti sen vaivan arvoinen. Ja se oli jokaisen bussissa kulutetun minuutin arvoinen. Yksi kauneimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt. Vesi täydellisen kirkasta, luonto lähes koskematon. Toivottavasti ehdin palata, ennenkuin paikka pilataan.

7. Skootteriajelut Koh Phanganilla

Ensimmäinen paikka, jossa uskalsin vuokrata skootterin. Ja mahtava paikka tehdä se, koska saari oli täynnä söpöjä ja rauhallisia pikkurantoja, joita etsien huristelin pari päivää.

8. Kiinalainen uusivuosi Georgetownissa

Oli ihanaa nähdä miten kiinalaiset juhlivat uutta vuotta. Lisäksi meillä oli koossa mahtava porukka hostellin kautta ja illalla kun toivottelimme hyvää uutta vuotta rakettien paukkeessa, tuntui kuin olisi länsimainen uusi vuosi taas.

9. Vaellus Sapassa

Sapaan joutui matkaamaan Da Nangista ensin lentäen ja vielä 6 tuntia bussissa, mutta luonto tämän vuoristokaupungin ympärillä oli sanoinkuvaamattoman kaunista. Lisäksi majoittuminen paikallisten vuoristoheimolaisten kanssa oli uskomaton ja ikimuistoinen kokemus.

10. Ihmiset, ihmiset, ihmiset

He tekivät tämän reissun. Niin paikalliset, kuin muut matkaajat, joita tapasin. Olen kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta, hymystä, neuvosta. Kiitos!

Lopuksi haluaisin vielä suositella kaikille yksinmatkailua. Kokeilkaa edes kerran! Jos minä pärjäsin, niin pärjäätte tekin!

2 vastausta artikkeliin “Takaisin kotiin!

  1. Kiitos Essi, sain kulkea matkaasi kirjoitusten ja kuvien kautta, nähdä auringon nousut ja laskut ja nähdä kuvat horisonttiin katoavasta merestä. Kiitos Marketalle ”matkaseurasta”. Tervetuloa Essi kotisuomeen, tutuille poluille ja tantereille. T. Liinu-täti.

    Tykkää

  2. Meni meilläkin mukavasti kylmimmät talvikuukaudet, kun seurasimme matkaasi lämpimässä Aasiassa.
    Kiitos kirjoituksista, kuvista ja värikkäästä kerronnasta. Tervetuloa kotikonnuille, lensit tänne kevääseen aivan kuin muuttolinnut Suomen kesään. Ihanaa kevättä sinulle. Kiitos myös Liinulle ”matkaseurasta.”
    Hyvää pääsiäisaikaa kaikille!🌞🌕
    t. marke ja kalle

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s