Esmi travels

Cameron Highlandseilta köröttelin tällä kertaa huomattavasti edellistä bussimatkaa nopeammin kohti Kuala Lumpuria. Viimeksi tämän koko luokan kaupungissa olinkin ollut yli kuukausi sitten, kun aloitin reissuni Bangkokista. Aina yhtä ihana tunne lähestyä bussilla uutta kaupunkia, kun tornitalot näkyvät kaukana horisontissa.

Bussiasemalle päästyäni koitin epätoivoisesti selvittää millä LRT:llä tai MRT:llä pääsisin hostellille, mutta olin aivan kuutamolla touhusta. Liian pitkä tauko kaupunki elämästä selvästi! Menetettyäni hermot muutamaan kertaan astuin ulos ja tilasin grabin.

Hostellini sijaitsi chinatownissa. Lähdin kiertelemään lähiympäristöä kävellen ja yhtäkkiä huomasin olevani ainoa länsimaalainen kaduilla. Ja niin tuntuivat huomaavan kaikki muutkin, minusta otettiin niin monta kuvaa ja yhteiskuvaa, etten ihan hetkeen muista tälläistä huomiota saaneeni. Täällä myös Malesian islaminuskoisuus näkyi selvästi muita paikkoja enemmän. Metroissa ja kaupungilla oli kylttejä, joissa huomauteltiin, että julkinen hellyydenosoittelu ei ole suotavaa. Metroista löytyi myös vaunut erikseen vain naisille. Ehkä siis itse aiheutin heille kulttuurishokin vaaleana naisena pyöriessäni kaupungissa shortseissa ja topissa, ja siitä seurasi tämä valokuvaus into.

Ensimmäinen ilta menikin päättömästi kaupungilla pyöriessä ja kiinalaista ruokaa nauttiessa.

Seuraavana aamuna päätin lähteä toden teolla tekemään turistikierrosta ja sain seurakseni saksalaisen Alexin. Hän oli onneksi tehnyt läksynsä ja perehtynyt Malesian historiaan, josta minulla ei ollut oikeastaan mitään hajua. Sainkin samalla luennon Malesian historiasta, että kiitos vaan hänelle.

Suuntasimme ensin kuuluisille Batu caveseille. Batu caves on kalkkikiviluolan sisällä sijaitseva hindutemppeli. Temppeliin päästäkseen täytyy kavuta 260 porrasta. Olin tietysti tällä kertaa pukenut päälle pitkän mekon, koska ajattelin, että temppeliin on varmasti pukeutumiskoodi. Ei ollut. Siellä sitten kapusin +33 asteessa portaita pitkissä vaatteissa. Oli kuuma. Lisäelementtinä portaissa vaani nälkäisiä ja röyhkeitä apinoita, jotka yrittivät tonkia turistien laukkuja ruuan toivossa. Melkoinen esterata siis! Temppeli oli sisältä vaikuttava ja kyllä kapuamisen arvoinen.

Batu cavesit nähtyämme siirryimme keskustaan katselemaan moskeijoita ja kauniita rakennuksia. Yllätyksenä itselleni tuli kuinka ”nuori” Kuala Lumpurin kaupunki on, perustettu vasta 200 vuotta sitten! Kovasti ilmeisesti kaupunkia pyritään kehittämään, niin monta uutta pilvenpiirtäjää oli rakenteilla.

Illalla sain suomalaisseuraa vaihteeksi. Joonaksen kanssa kävimme katselemassa Petronasin kaksoistornit iltavalaistuksessa ja myöhemmin vielä tutustumassa kaupungin baarikatuun. Aasiassa vain hiukan ärsyttävä ilmiö baareissa on se, että musiikit ovat aina niin kovalla, että huutamallakaan ei meinaa pystyä juttelemaan.

Tiistaina sain tuttua seuraa. Thea, jonka kanssa tapasimme George townissa on itseasiassa asunut viimeiset puoli vuotta Kuala Lumpurissa ja sovimme, että vietämme päivän yhdessä. Suuntasimme Botanical gardeniin. Taas tuli todistettua, kuinka hankalaa Aasian suurkaupungeissa on kävellä, kun 600 metrin matkassa kesti yli puoli tuntia. Botanical garden yllätti lähinnä tyhjyydellään. Vain muutama ihminen tuli meitä vastaan siellä, vaikka puisto muistutti mielestäni hyvin paljon New Yorkin central parkia pikku järvineen ja taustalla siintävien pilvenpiirtäjien takia.

Aikamme kierreltyämme olimme niin nälkäisiä, että tilasimme grabin viemään meidät Thean lempiravintolaan syömään roteja. Ja ne olivat kyllä taivaallisen hyviä ja hintaa annoksella oli noin 60 senttiä. Ei mennyt reissubudjetti miinukselle.

Kävimme vielä central marketilla etsimässä Thealle suurempaa matkalaukkua tulevaa Saksaan paluuta varten ja totesimme, että me suomalaiset ja saksalaiset emme kyllä todellakaan osaa tinkimisen saloja. Jopa myyjät itse naureskelivat meille, että yrittäkää nyt edes kun varovasti kyselimme onko 120 ringittiä liian vähän. Lopulta Thealle löytyi laukku ja jonkin verran laukkuun täytettäkin. Sitten olikin jo aika sanoa jäähyväiset, koska minun matkani jatkuisi seuraavana yönä. Surullista reissailussa on, että juuri kun olet tavannut mahtavia ihmisiä ja tutustunut, onkin aika jatkaa matkaa ja hyvästellä, tietämättä tuleeko polut enää ikinä risteämään.

Aamulla klo 6:45 minulla oli lento Siem Reapiin, Kambodzaan. Heräsin jo kuitenkin ennen herätystäni hammassärkyyn. Minultahan irtosi muutama päivä sitten hampaasta paikka, mutta ajattelin, että korjautan asian sitten vasta Suomessa. Alkoikin nyt hiukan jännittämään, että millaisiakohan hammaslääkäripalveluja on saatavilla Kambodzassa jos niikseen tulee. Kambodza oli muutenkin kohteena se, mitä ehkä eniten tällä soolomatkalla jännitin. Buranalla särky kuitenkin toistaiseksi helpotti ja aurinko paistaa täällä Siem Reapissa, eikä ainakaan vielä ole ilmennyt mitään syytä jännittää.

Malesia siis jäi taakse ja yhteenvetona voin sanoa, että Malesia oli aivan erilainen kuin odotin. Toisaalta niin länsimainen, mutta toisaalta kaiken Aasian kulttuurin yhdistelmä ja sulatusuuni.