Maanjäristys ja sukelluksia

Singaporesta lähdin kohti Indonesiaa ja Balia. Singaporen lentokenttä on juuri niin överi, kun siitä puhutaan. Löytyy perhostarhaa ja lumpeenkukkapuutarhaa. Ja Fazerin suklaata! Mikä ihana yllätys. Avasin käärettä niin riemuissani, että pudotin puolet Geishasta lattialle. No, söin sen silti ja oli hyvää.

Kahden ja puolen tunnin kuluttua olin Balilla. Maahantulokuviot läpi ja ei muuta kuin taksilla kohti Sanuria. Ja ensimmäistä kertaa minua huijattiin. Olin ottamassa taksin alunperin Grabin kautta ja hintaa olisi ollut 164 000 rupiaa, mikä internetin mukaan oli ok hinta. Grabia odottaessani kuitenkin normaalin taksin kuski tuli ja sanoi voivansa viedä minut halvemmalla kuin grabi, 150 000, joten peruin grabin ja hyppäsin kyytiin. Kun pääsimme perille, kuski ilmoitti hinnan olevan 200 000, koska lentokenttämaksut. Kehtasi vielä väittää, että maksut muka tulisivat aina grabiinkin, vaikka grabin idea nimenomaan on, ettei hinta muutu. No lopulta en jaksanut vääntää, vaan maksoin summan. Kyse ei ollut kuin muutamasta eurosta, mutta ihan periaatteesta ärsyttää. Tästä lähtien käytän vain grabia. Aina.

Sanurissa minua odotti homestay yhdeksi yöksi ja todella ihana isäntäperhe. He varasivat minulle lauttalipun seuraavalle päivälle Nusa Penidan saarelle aivan pilkkahintaan ja joku heidän tuttavansa lupasi toimittaa minut satamaan. Sanurissa kerkesinkin illalla vain käydä syömässä ja aamulla aamupalalla ja rannalla ihailemassa maisemia. Rannalta näkyi horisontissa Balin suurin tulivuori Agung, joka kohoaa kolmen kilometrin korkeuteen. Näky oli minusta valtavan kiehtova, ehkä koska pienenä rakas veljeni oli äärettömän kiinnostunut tulivuorista ja kertoi niistä minulle kaiken. Kiitos Jaakko!

Sanurin rantaa. Agung-tulivuori taustalla.

Tulivuoren ihastelun jälkeen hyppäsinkin lauttaan ja matka jatkui Nusa Penidan saarelle, Balin ja Lombokin väliin. Saari on valtavan suloinen, pienet, kapeat tiet vievät ympäri saarta ja kaikkialla on jotain nähtävää. Lisäksi rannan tuntumassa on paljon söpöjä ravintoloita ja kahviloita, mutta silti saari ei ole vielä pullollaan turisteja.

Vesi on niin turkoosia!

Saarelle tuloon minulla oli kuitenkin yksi erityinen syy. Halusin jatkaa sukellusharrastustani ja käydä Advanced open water diver-kurssin, jonka jälkeen saa sukeltaa 30 metriin. Niinpä suuntasinkin visiitille Sanctum Nusa Penida-sukelluskoululle. Koulu on puoliksi suomalaisomisteinen ja omistaja Emmi minut ottikin ystävällisesti vastaan. Tutustuin koululla myös Sannaan ja Villeen, jotka olivat jo pari viikkoa sukeltaneet koululla. Sovittiin, että seuraavana päivänä aloitetaan hommat ja lähdetään ekoille sukelluksille. Nusa Penidan ”erikoisuus” sukelluspaikkana on se, että täällä on maailman paras mahdollisuus nähdä paholaisrauskuja! Jotka nimestään huolimatta eivät ole vaarallisia, vaan planktoniasyöviä merten uteliaita jättiläisiä.

Päivien aikana on kuitenkin tullut selväksi, että paholaisrauskut ilmeisesti vihaavat minua, koska 9 sukelluksen aikana en ole vielä nähnyt yhtäkään, mutta kaikki muut sukellusryhmät niihin kyllä törmäävät jatkuvasti. No meri on meri, eikä koskaan voi tietää mitä sieltä milloinkin löytyy. Kilpikonnia ja sinitäplärauskuja on kuitenkin näkynyt useita. Ehkä paholaisrauskut eivät vain halua, että lähden Nusa Penidalta, koska sanoin etten aio lähteä ennenkuin näen rauskun.

Pallokala. Ne muuttuvat palloksi vain uhattuina, siksi yllättävän lättänä.

Nämä on niin huvittavan myrtsin näköisiä aina.

Minä ja kilpikonna.

Kaikki yllä olevat sukelluskuvat by: Emmi Hyvärinen/Sanctum Nusa Penida

Sukellus on ollut viikon pääaktiviteetti, joka päivä olen tehnyt 2-3 sukellusta, ja sen takia en ole vielä edes nähnyt Nusa Penidan nähtävyyksiä. Sukelluksessa olen huomannut viikon aikana valtavaa kehitystä, täällä vesissä on hiukan haastavammat olosuhteet kuin Thaimaassa ja virtaukset todella voimakkaita, joten veden alla täytyy olla todella valppaana ja tietoinen tekemisestään. Mutta virtaussukellus on niin hauskaa, tuntuu että vain liitää vedessä eikä itse tarvitse tehdä mitään. Lisäksi sukelluskoulun porukka on todella hauskaa ja erittäin rautaisia ammattilaisia.

Sukelluksen lisäksi olen hengaillut hostellin ihmisten kanssa. Yhtenä iltapäivänä istuin norjalaisen Emman kanssa hostellihuoneemme terassilla, kun yhtäkkiä lusikka kahvikupissa alkoi täristä. Tärinä kesti varmaan 2 sekuntia ja itse en totta puhuakseni olisi edes huomannut välttämättä mitään, mutta Emma huudahti että oliko tuo maanjäristys?! Paikalliset hostellin pitäjät vain naurahtivat ja totesivat, että oli ja että samanlaisia on harvase päivä. Hetken päästä luimmekin netistä, että viereisellä Lombokin saarella oli tapahtunut 5,5 magnitudin järistys. Eli ihan kunnon maanjäristys! En siltikään kyllä osaa itse järistyksiä pelätä, tulee jos tulee ja sitten toimitaan sen mukaan.

Lisäksi olen pyörinyt sukellusporukan mukana istumassa iltaa sukelluskoululla ja yhtenä iltana kävimme myös hyväntekeväisyyys-bingossa, jossa piti tunnistaa rokkikappaleita, yllättäen en voittanut.

Sukelluskoulun piha. Agung-tulivuori taustalla.
Crystal bay.
Hostelli.
Hiukan tuhkaa rannassa.

Yhteydet ovat saarella olleet erittäin huonot, ja sukellusten jälkeen olen ollut niin väsynyt, että blogi on nyt ollut jäähyllä. Tänään kuitenkin päätin pitää sukellusvapaan päivän ja lähteä kiertämään saarta. Ehkäpä kerkeän taas paremmin kirjoitella parin päivän päästä!

2 vastausta artikkeliin “Maanjäristys ja sukelluksia

  1. Vaikuttaa ihanalta paikalta.🌞🌏Hienoa, kun saat nauttia siellä valosta, lämmöstä ja mukavien ihmisten seurasta.
    Meilläkin täällä päivä jo pidempi kuin yö. Yöllä oli hieman pakkasta ja päivällä lämpöasteita.
    Leppoisia ja rentouttavia päiviä sinulle sinne melkein maapallon toiselle puolelle.

    t. marke ja kalle

    Tykkää

  2. Kirjoituksestasi aisti leppoisan tunnelman, mukavat sukelluksen ammattilaiset ja mukavat hetket uusien ystävä/tuttavien kanssa. Auringon paisteen ja kaukana häämöttävän tulivuoren ja pienoisen maanjäristyksen, muistuksena, että maa sisällä on tapahtumia. Sukelluskuvissa oli monenlaisia kaloja ja olit saanut kuvan myös kilpikonnastakin,itsekkin näytit hyvältä, ruskettuneelta ja iloiselta. Kotimaa, kun, kauaksi on herkkuineen jäänyt, niin, voi vain kuvitella miten hyvältä suomisuklaa maistui. Leppoisia ja rentouttavia sukelluksia meren kauneuteen, kokemuksia ja näkemyksiä matkaltasi taas odotellen. Täällä aurinko paistaa ja lokit ovat saapuneet puumalan virralle, kertomaan kesän tulosta. T. Liinu-t.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Marketta Tiainen Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s